Archive | October, 2013

Ja taas marjanpoimijoista

28 Oct

1

Tänään olen ollut vihdoinkin yhteydessä Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehen kanssa, jota on nimetty ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden olosuhteiden selvityshenkilöksi. Olen kertonut hänelle ihan yksityiskohtaisesti kaikki minun kokemukset poimijoiden ryhmänvetäjän näkökulmasta ja omia näkemyksiä miten sesonkityöntekijöiden olosuhteita pitäisi järjestää. Olen joutunut tuntemaan erään metsämarjankauppiaan, joka on luvannut paljon, mutta tosiasiassa ei pitänyt lupauksiaan. Kävi ikävästi, kun paljastui marjaostajan, Saimaa Food Garden Oy:n johtoja Esa Honkasen, epäpätevyys ja poimijoiden työskentelyn huono valmistelu.

Meidän yhteistyömme alkoi siitä, että viime heinäkuun alkupuolella olen nähnyt työtoimiston verkkosivulla (mol.fi) ilmoituksen tarvittavista metsämarjanpoimijoista ja olen ottanut yhteyttä Esaan. Kerroin lyhyesti itsestäni yleisesti, sesonkityökokemuksistani Suomessa ja omasta välitystoiminnastani marjatiloille (vk.com/workandtravelinFinland). Esa Honkanen on kiinnostunut tarjoamasta työvoimasta ja me sovimme tapaamisesta Lappeenrannassa samalla viikolla.

Henkilökohtaisessa keskustelussa Esa Honkanen on kertonut mistä on kysymys tarkemmin. Hänen yrityksen kutsun perusteella 70 henkilöä saavat viisumit ja siten pääsevät poimimaan mustikoita ja myöhemmin puolukoita kolmeksi kuukaudeksi. Hänen vastuuna on myös järjestää poimijoille majoitus (6 euroa/henkilö/vrk) ja kulkuneuvot (henkilöautoja, 5 euroa/henkilö/vrk). Tämän vastineeksi Honkanen ostaa kaikki kerätyt marjat hänen määritellyllä ostohinnalla (2.70 e/kilo puhdas- ja 1.50e/kilo roskamarja). Hän on myös sitoutunut tekemään marjapaikkojen kartoituksen joten poimijoille olisi suurin piirtein selvä mistä niitä marjoja poimia, eikä tarvittaisi uhrata liikaa aikaa ja kilometrejä etsimiseen (polttoaine on työntekijöille maksettavaksi). Minun tehtäviini kuluisi poimijoiden ryhmän johtaminen (metsän tunnustelu, tulkkaus, ruoka- ja muiden tarvikkeiden hoito) ja ostettujen marjojen kirjanpito. Minä olen suostunut näihin ehtoihin, kuten halusin valvoa poimijoille luvattuja työ- ja majoitusolosuhteiden noudattamista ja saada ryhmän vetämisen hyödyllistä kokemusta.

Poimijoiden saapuessaan Suomeen (Puhos, Pohjois-Karjala) kävi selkeä ilmi, että ennen meitä täällä lähimetsissä ovat ehtineet käydä muut poimijat (paikallisten asukkaiden mukaan thaimaalaiset) ja mikä oli tätä vielä pahempi – 70lle poimijalle Esa Honkanen on ehtinyt hankkia vaan ainoan auton! Ensimmäinen viikon aikana (28.07-04.08) minun päivärutiini oli seuraava:

– kello 7.00: yleinen kokous, jossa yritän vakuuttaa ihmisiä siitä, että autot järjestetään ihan lähipäivinä ja marjapaikkojen selvittämiseen on tulossa kaksi metsäntuntijaa kuten työnantaja on luvannut. Vastaan tulee huutoja, uhkauksia ja vaatimuksia nähdä työnantajan omin silmin;

– kello 8.00 – 14.00: poimijoiden kuljetus metsään YHDELLÄ autolla, ja täytyy sanoa, että lähimmät potentiaaliset mustikkametsät olivat vähintään viidessätoista kilometrissä Puhoksesta eri suuntiin;

– kello 15.00 – 18.00: käyn ostamassa poimijoiden tilaamia tavaroita, joita ei saa läheisestä Siwasta;

– kello 18.00 – 22.00: Suomen pitkän kesäisen valopäivän ansiosta, pystyn kiertämään etäisiäkin metsiä mustikoiden etsiessäni joten voisin tarjota jotakin työtä poimijoille huomenna.

Tässä on yksi pätkä meidän välistä kirjeenvaihtoa siitä ajalta (poimijoiden kolmas päivä Suomessa), jossa minä kuvaan poimijoiden pettymystä työsuhteen järjestämisen suhteen (marjapaikkojen ja autojen puute):

“Esa Honkanen <berrymarket@rambler.ru>
1. elokuuta

-> minä

Hyvät paikat löytyy, pitää vain uskoa lisää.

Ievgenii Sinielnikov <ievgenii.sinielnikov@gmail.com>
2. elokuuta

-> Esa

Ihmiset melkein käyvät kimppuun minulle siitä, että en tutkinut aluetta ennen niiden tuloa. Ja minulla ei ole mitään niille sanottavaa. Huomenna on varmaan kriittisin päivä, koska ehkä edes puoli poimijoista voi lähteä pois… On joitakin keski-ikäisiä henkilöitä jotka sytyttävät koko ryhmän tulelle ja nuoret opiskelijat kuuntelevat heitä.

1. elokuuta 2013 22.10 Esa Honkanen <berrymarket@rambler.ru> kirjoitti:

Esa Honkanen <berrymarket@rambler.ru>
2. elokuuta

-> minä

tälläistä on jokaisessa leirissä, toiset ihmiset saavat aikaan pahan, esim. eilen tuli 2 päivän aikana n. 2500 kg juntusrannan leiriltä….täytyy vain etsiä marjapaikkaoja ja kun saadan uusi marjapaikka ensimmäiseksi kerraksi niin ihmiset uskovat että he löytävät marjoja…sitä ennen voi olla pajon kritiikkiä..

Esa Honkanen.”

Vaikka kuinka paljon voi uskoa hyvien paikkojen löytämiseen, jos ollaan väärässä paikassa on turha odottaa jotakin. Näin se kävi ja 58 henkilöä on lähtenyt 4. elokuuta pois Suomesta pettyneinä ja kukkarot tyhjinä. Luvatut metsäntuntijat epäonnistuivat löytämään marjoja ja autoja on tullut lisää peräti… 1. Kaksi autoa 70n henkilön ajamiseen! Osalle niistä poimijoista, jotka kuitenkin halusivat jäädä Suomeen, olen löytänyt onneksi toisen marjaostajan joka pystysi tarjoamaan majoituksen, autoja ja marjapaikkoja.

Minä ymmärrän hyvin, että sesonkityö voi olla yllättävä monessa suhteessa ja on todella riippuvainen sääolosuhteista, mutta tässä tapauksessa kävi selkeästi ilmi Saimaa Food Gardenin epäasiallinen ja välittämätön kohtelu poimijoita kohtaan. Näiden kokemusten jälkeen olen vakuuttunut oman työvälitysfirman perustamisesta joten voisin kilpailla Esa Honkasen kaltaisten ostajien kanssa järjestämällä poimijoiden työ- ja majoitusolosuhteet järjestelmällisesti ja vastuullisesti. Sillä tavalla voi välttää metsämarjanpoimijoille yllä mainittuja sattuneita ongelmia ja ehkäistä niiden toistumista seuraavina vuosina tuleville poimijoille.

Advertisements

Pessinisti in Kultsa theater 2

14 Oct

Continuation from the yesterday post.

Another interesting scene was played showing a typical reaction of Finnish mom to her child’s intentions and warmly cherished dreams. A young boy currently studying in an ordinary high school got interested in artistic painting and after participation in the young artists’ competition won the first prize! He gets so over excited and overwhelmed by his success that he decides to apply for an Arts School right away on the next enrollment period. He is calling his mom in order to share his joy with her, but to his great disappointment, she doesn’t dare to cancel her meeting at work to speak more with him. Even furthermore: she is not glad to hear her son’s plans on joining Arts School, “a nonsense occupation” for her child in modern world. She starts to discourage him from his idea in a quite harsh way without any respect to his drawing skills and own life prospectives. After such a deep knockdown from the closest relative a poor guy is forced to give up on his dreams and probably follows his mother’s more practical advice regarding a future profession choice. I picked up this particular scene, because, in my opinion, it depicts a typical Finnish attitude towards someone engaged in a little bit unusual and financially not beneficiary activity. To be shorter, such activity is not welcome and that’s it.
There were other interesting details about the play, such as a vivid interaction with the audience, self-denudation and simultaneous speaking for a long time of both actors and so on. The crucial thing that was difficult not to sense for me, a spectator disposed in the first row, was the director’s will to emphasize growing trends in modern Finnish society using his own manner to do it. I cannot leave unmentionable the actors’ skills of playing their characters with a clear devotion and enthusiasm on a high level!

Pessinisti in Kultsa Theatre 1

13 Oct

Pessinisti

Yesterday I went for the first time to see a Finnish theatrical performance. And I really enjoyed it! As its name assumes the main idea of the play was a Finnish pessimistic way to perceive this beautiful world. And Finns really get quite addicted to being pessimists, especially in the winter time with minimum sun shining and cold weather. I would like to describe a few most impressive scenes from the play:

1. Two men are shown to be relaxing in a sauna, enjoying their bottled beer but one of them is sitting in a wheel-chair… He starts to tell about his last car ride in a very gloomy and sad voice tone. The other man is seriously listening to him without interfering him. The first man tells he hasn’t remembered to change his car summer tires to winter ones and still left for a ride somewhere far away on a frosty day. At first he was managing to drive a car just perfectly, but then abruptly a moose appeared out of thin air on the road and there was no possibility to avoid a crush with the animal. His summer tires meant a too long braking distance and the big animal stood still in the middle of the road with no possibility to bypass it either…. In a short time frame of several seconds the driver has seen his life running in front of his eyes and thought about his mom judging him for not paying attention to safe driving precautions and as a result being killed in a car accident.

The man is almost sobbing and his facial expression is full of grieve and sorrow. Anyway he continues on telling his tragic story: “My biggest fear was to get my head cut by moose’s horns as by a sharp guillotine”… A depressing silence breaks out on the stage and lasts for a minute or so… Then the deeply grieving man mumbles to everyone unexpected words: “Yeah, but then a damned moose steps off the road and I pass just by his huge rear. Then I had so drive fast anyway to get in time for the work”.

The audience becomes soundless for a moment being confused by the man’s retold story. But it immediately bursts into a roaring laughter as the “crippled” man stands up from the wheel-chair saying: “Let’s take back this old grandma’s chair to the sauna’s closet and starting leaving for the house”. 🙂 A good example of Finnish black humor.

Second scene will be told later.

Quarrel on a hot topic

10 Oct

Today I witnessed quite a rare activity for the Finnish education system – a passionate dispute between the lecturer and a student. One of the today’s course themes was an issue of western companies’ tendency in outsourcing own employees and products manufacturing sites abroad. The course tutor was pointing out a modern accessibility of high-level specialists from all around the world. He, for example was assigning some computer work (some kind of web designing) to a Pakistani freelancer, based in Islamabad, and got very satisfied by the quality level and short time frames in which the given assignments were accomplished. Such kind of web resources are designated to bring together skillful people ready to do remote tasks and those who need such specialists in easy and clear way.
There were different comments on this topic: both pros and cons, but one girl went really harsh against the rightness of such things. She, for instance, mentioned that this kind of global business is taking jobs from Finnish designers. Also, she said that as an employer he should have hire Finnish designers that would stimulate whole country’s economy and societal wellbeing in general. I think, both of them had good arguments, it is really hard to say for sure whether transferring jobs from western countries’ young specialists to the ones in developing economies or countries with a substantially lower living standards is a good thing for both sides in the long term. But I do respect the girl’s courage not just to disagree with the teacher but all to stick to her statement all along their dialogue without abrupt silencing, as it often happens.

Studying basics of entrepreneurship in Helsinki School of Economics

9 Oct

The golden autumn is in its middle phase, a few first frosts have hit the Finnish ground which means there’s nothing edible left to pick up for either hard-working Ukrainians or even more workaholic Thai people. A few weeks ago the last berry pickers recruited by me to Finland left Helsinki for sweet home. We had a short excursion around Finnish capital and I hope they got more satisfied about their 2 months lasting Finnish adventures.

I myself got accepted to the Entrepreneurship workshop course, organized in collaboration of Small Business Center and Finnish Ministry of Labour:
http://pienyrityskeskus.aalto.fi/fi/info/ajankohtaista/view/2013-10-03/
I must admit, that I really enjoy agenda of the course and find many other participants business ideas very fascinating and profitable. In 2 days the second week of the course is about to end (business idea formulation and initial business model compilation) and I am really excited about the next phase – practical implementation of the business plan!