Archive | February, 2014

Ukrainan itsenäisyyden syvimmän kriisin tausta

21 Feb

20.02.14_десять вбитих

Tänään on 20. helmikuuta 2014. Aamulla herätessäni kiinnityn heti tietokoneeseen, koska kotimaassani on poikkeustila. Kotimaani pääkaupungissa on Euroopan vaarallisin sotilaskohde. Kymmeniä ihmisiä murhataan tuliaseilla päivän valoissa päivittäin. Tilanne on ollut äärimmäisen kriittinen jo useita viikkoja, mutta näinä päivinä kiristyy pahiten. Viime kahdessa päivässä Ukrainan viranomaiset totesivat noin viisikymmentä surmansa saanutta ihmistä ainoastaan Kiovassa. Väkivallan uhrien määrä ympäri maata on arvaamaton.

Verrattuna näihin tietoihin uutisointi vakavasti loukkaantuneista tai joidenkin poliitikkojen lausunnoista ei ole enää ykkösprioriteetissa. Tärkeintä on mahdollisten kuolemien ehkäisy, millä tahansa keinoilla. Jopa yhden ihmisen elämä on kaikkein arvokkain, mutta tällä hetkellä kyse on monen kymmenen ihmisen hengestä. Menehtyneiden kansalaisten hinta on Kiovassa tapahtumien näkyvyyttä koko maailmalle. Ukraina kansa tarvitsee äkillistä EU:n johtajien ratkaisevaa päätöstä ja välittömiä talouspakotteita vallasta kiinni pitäviä rosvoja kohtaan. Eurooppalaisten poliitikkojen keskustelut Ukrainan valtionjohdon kanssa näyttävät olevan tarpeettomia keinoja. Tässä tapauksessa tarvitaan vahvempia toimintatapoja, sillä pelkkiin keskusteluihin ja huomautuksiin Ukrainan hallinto ei ole reagoinut viime syksystä lähtien.

Nykyisten päivien verisiä levottomuuksia ja kansannousua edelsivät julmat rikokset ja poliisin väärinkäytöt ympäri maata vuosina 2012-2013. Seuraavaksi on vain muutamia lain rikkomisen törkeitä esimerkkejä.

Maaliskuu 2012. Etelä-Ukrainan Nikolajevissa kaksi nuorta miestä ovat ensin raiskanneet ja sitten polttaneet elossa olevan uhrin Okasana Makarin. Miesten läheiset omaiset saattoivat olla paikallisia viranomaisia, jotka hidastivat rikoksen tutkimista ja oikeudenmukaista rangaistusta. Tästä kauhistuttavasta tapauksesta raivostuneet ihmisjoukot ryntäsivät kaupungin kaduille ja pakottivat viranomaiset rankaisemaan raiskaajat.

Kesä 2012. Pohjois-Ukrainassa sijaitsevassa Nizhyn kaupungissa oli törkeä tapaus lahjuksen antamisesta poliisin viranomaisille. Kuusi huumeiden kauppaa vastustavaa aktivistia oli tuomittu vangituiksi ja lahjuksia maksaneet huumekauppiaat jäivät vapaalle.

Kesä 2013. Kiovalaisessa ‘Shlyakh’-nimisessä kauppahallissa viranomaiset ovat vaatineet lisämaksua tilan vuokraamisesta kauppiailta. Työpaikan vuokran olisi pitänyt nousta viidelläkymmenellä prosentilla eli tuhannesta dollaria puoleentoista. Kiistatilanteen kärjistymisen seurauksena tuli yrittäjien järjestämä yhteinen mielenosoitus ‘Pravyj sektor’-liikkeen kanssa.

Heinäkuu 2013. Taas Etelä-Ukraina ja taas brutaali ihmisoikeuksien rikkova tapaus. Vradijevkan kaupungin asukas 29-vuotias Irina Krashkova oli ankarasti raiskattu ja pahoinpidelty. Seksuaalisen häirinnän tekijöiksi oli todettu paikallisia ylempiä poliisimiehiä, jotka käyttivät uudestaan omaa asemaansa hyväksi. Vasta poliisiaseman saarron jälkeen syylliset joutuivat vankilaan.

Viime muutamassa vuodessa tapahtuneet laittomuudet, poliisin tekemät järkyttävät vallan väärinkäytöt ja niiden viranomaisten tukeminen raivostuttivat Ukrainan kansalaisia kovasti ja kielteinen päätös oikeusvaltioksi suuntaamisessa ovat johtaneet tämän päivän maan poliittiseen katastrofiin.

 

EuroMaydan 2013-2014. Osa 1

19 Feb

Euromaydan.pic1

EuroMaydan. Talvi 2013-2014

21. marraskuuta Ukrainan pääministeri Mykola Azarov on ilmoittanut hallituksen kieltäytyvän allekirjoittamasta yhteistyösopimusta Euroopan Unionin kanssa. Tämä hämmentävä päätös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jo seuraavana sunnuntaina Kiovan Itsenäisyyden aukiolle (Maydan Nezalezhnosti) on kokoontunut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Viime kerralla niin isoja ihmisjoukkoja on ilmestynyt samalle aukiolle syksyllä 2004, oranssin vallankumouksen aikana. Silloin ihmisiä kaduille vetivät väärennetyt presidentinvaalein tulokset, tällä kertaa kyse oli Eurooppaa lähentymisestä. Ilmoituksen jälkeen ei kummalta presidentiltä tai pääministeriltä seurannut perusteellisia selityksiä ulkopolitiikan muutoksesta. Maan vallanpitäjien valheisiin kyllästyneet kansalaiset eivät lakanneet osoittamasta mieltään tähän päivään asti…

Seuraavalla viikolla Ukrainan presidentti Viktor Janukovytch yhtäkkiä lähti vierailemaan Venäjän tulevien Olympiakisojen Sotshissa, missä tapasi kasvotusten Vladimir Putinin kanssa. Heidän salaisen keskustelunsa yksityiskohdat jäivät tietämättä, mikä pisti jo monen ukrainalaisen kaupungin protestoijia ihan vihaksi.

Vielä suurempana yllätyksenä oli Ukrainan presidentin saapuminen Liettuan pääkaupungissa järjestämään EU:n itäisen kumppanuuden kokoukseen 28. marraskuuta. Virallisen tilaisuuden aikana Janukovytch käyttäytyi hermostuneesti, eikä taas tiedottanut geopoliittisen u-käännöksen syistä häntä odottaville toimittajille. Sen sijaan hän yritti vakuuttaa Saksan kansleri Angela Merkelin Ukrainan vahvoista EU-mielisistä tahoista, joita piti viimeisellä hetkellä kumota Venäjän presidentin odottamattomasta painostuksesta johtuen. Laajasti räätälöidyn yli vuoden kestäneen assosiaatiokampanjan merkitys oli tuhottu tosi helposti ja perusteettomasti. Lyhyessä kahdessa viikossa kävi ilmi Ukrainan hallinnon pettävästä luonteesta ja epäpätevyydestä. Poliittinen ilmapiiri Euroopan toiseksi suurimmassa maassa alkoi kiehumaan entistä vauhdikkaammin.

Illalla 29. marraskuuta, Vilnassa pidetyn EU:n huippukokouksen päätyessä, Kiovan Maydanille uudestaan kokoontui suuria ihmisjoukkoja. Oppositiopuolueiden johtajat Arseni Yatseniuk (‘Isänmaa’-puolue), Vitali Klytschko (‘Udar’-puolue) ja Oleh Tjahnybok (oikeistopuolue ‘Vapaus’) kovasti kritisoivat assosiaatiosopimuksen hylkäämistä. Lavalla esiintyneiden oppositiopoliitikoiden kriittiset mielipiteet kohdistuivat presidentin maan johtamistapaan ja hallituksen epäonnistuneen Eurooppa-mieliseen politiikkaan. Kiivaiden puheiden jälkeen joitakin satoja ihmisiä on jäänyt yöksi aukiolle, joista suurin osa oli nuoria opiskelijoita. Seuraavana varhaisaamuna mellakkapoliisi (erikoisjoukko ‘Berkut’) on väkisin hajottanut rauhanomaisen mielenilmauksen. Mielenosoittajien leirin puhdistamisen syyksi nimettiin joulukuusen asennustöiden alkaminen.

Järkyttävän kokoontumisvapauden rikkomisen seurauksena oli ennennäkemättömiä suuria ihmismassoja sunnuntaina 1. joulukuuta. Kokonaisesti täyttyneen Itsenäisyyden aukion lisäksi ihmisjoukot täyttivät viereiset keskustakadut, muun muassa Khreshchatykkadun. Eri arvioiden mukaan noin seitsemänsataatuhatta henkilöä tulivat osoittamaan mieltä poliisin käyttämää väkivaltaa vastaan. Yleisesti ottaen massiivinen ihmisten tiivis kokoontuminen oli rauhanomainen, poikkeukselliseksi väkivallan käytoksi voi mainita provokaattorien yhteenotot poliisin kanssa Bankovakadulla ja Kiovan kaupungin valtionhallinnon rakennuksen saarto. Monen silminnäkijän mukaan provokaattorien kesken olivat presidentin sekä kannattajat että vastustajat. Kuitenkin presidentin kannattajien motivaatio selkeästi pohjautui omiin rahaintresseihin, mitä ei voi sanoa muutamasta kymmenestä nuoresta kärsimättömästä Maydan-aktivistista.

Poliittisen diktatuurin ylläpitämisen keinona Ukrainassa on ollut jo koko kuluneen vuoden aikana tapa tilata aggressiivisesti käyttäytyviä urheilijoita. Suhteellisen pienen palkkiolla rekryttyjä hyvässä fyysisessä kunnossa olevia nuoria miehiä vallanpitäjät käyttivät hyväksi lehtitoimittajia tai muita hallintoa kritisoivia vastaan. Ukrainalaisessa mediassa tällä tavalla palkattuja miehiä ruvettiin kutsumaan ‘tituschkoiksi’. Tämä uusi termi tuli eräästä urheilijasta, nimeltään Vadim Tituschko, joka kävi toimittajan kimppuun viime toukokuussa, eikä paikalla oleva poliisimies estänyt häntä.

Ievgenii Sinielnikov, Smart Staff, HELSINKI.      14. helmikuuta 2014

Erilainen mutta myös eurooppalainen maa

6 Feb

A-studio_UkrainaAika lentää nopeasti ja nyt on mennyt koko kuukausi minun viimeisestä kirjoituksestani tällä nettipalstalla.  Kuukauden tapahtuma numero 1: mellakkapoliisin ammuskelu ja ensimmäisiä kuolleita EuroMaydanilla Kiovassa. Ainakin viisi mielenosoittajaa on todettu kuolleeksi ja kymmenet ovat loukkaantuneita tai vakavasti vahingoittuneita. Muutamat ihmiset ovat edelleen kateessa. Nämä tapahtumat olivat äkillisiä, mutta niiden vaikutus Ukrainan kehitykseen on vaikea aliarvioida.  Ukrainan yhteiskunta on muuttunut. Voidaan jatkuvasti väitellä kuinka syvälle nykyinen poliittinen kriisi on mennyt ja miten helpoiten siitä pääsisi eroon, mutta fakta on – ukrainalaisten mentaliteetti on erilainen kuin vielä viime syyskuussa, tai edes viime vuonna. Ennen vakavia yhteenottoja poliisin kanssa 19. tammikuuta oli paljon sanottu, liikuttu ja edes huudettu. Nykyistä hallintoa vastaavia protestoijia oli lyöty ja tuomittu, uhattu ja provosoitu, muttei kuitenkaan tapettu… edes ammuttu aseella!

Viime torstaina minä olen onnistunut kertomaan Ukrainan tapahtumista Ylen suorassa lähetyksessä. Suomi ja Ukraina eivät ole naapurimaita tai kovin tärkeitä kauppakumppaneita. Mutta yhteinen Venäjän tsaari 1800-luvulla ja tieteellinen sijainti Lännen ja Idän välillä kyllä vaikuttavat ihmisten ajattelutapaan ja kansojen kulttuureihin. Ja olisi harmittavaa, jos toiseksi Euroopan suurimman maan poliittisen kriisi olisi jäänyt huomaamatta. Mutta onneksi näin ei käynyt ja kriisistä puhutaan ja annetaan muillekin puhua, mikä on suunnattoman tärkeä asia niille, jotka vielä uskaltavat protestoida Kiovassa.

En tiedä milloin ja mikä ratkaisu tulee tähän kriisiin, mutta miellyttää, ettemme ole yksinäisiä enää. Ukrainan murheet ovat myöskin Euroopankin murheita. Näin se vaan on. Kiitos Erkki Tuomiojalle, joka kutsui Ukrainan eurooppalaiseksi maaksi. Joskus vaan tuntuu siitä, että Itä-Euroopan asiat eivät ole kovin kiinnostavia länsieurooppalaisille… Haluaisin olla väärässä tässä ajatuksessani. 

http://areena.yle.fi/tv/2120195