Archive | February, 2015

Ukrainassa on Rauha

24 Feb

Dove flying

Tämä yksinkertainen lausunto on ollut jo kuukausia miljoonien ukrainalaisten pitkäjänteinen tavoite, myös minunkin. Kyllä, tulitauko ei pitänyt jossain kohdissa kuuluisimmassa niistä Debaltsevessa, kyllä Venäjän armeijan joukot lisääntyvät vähitellen Rostovin alueella ja Belgorodin läheisyydessä, kyllä separatistien pitämällä alueella on sotilasjoukkojen voimakasta keskittymistä ukrainalaista Mariupolia kohtaan. Mutta. Ukrainassa tällä hetkellä on rauha. Piste. Poikkeustilaa lähestyvässä tilanteessa (monet kutsuvat sitä hybridisodaksi) oli tavattoman tärkeätä jossain vaiheessa löytää jonkinlainen kompromissi vihollisen kanssa ja siten välttää ylimääräisiä kuolonuhreja pitkittyneessä terrorismivastaisessa operaatiossa.

Siirrytään puolen vuoden taakse. Elokuun veristen taisteluiden tulokset olivat järkyttäviä: silloin melkein päivittäin kuulimme kymmenien sotilaiden menetyksistä. Tämän älyttömyyden lopetettavaksi valtiomiehet päätyivät pitämään Minskin rauhanneuvottelut syyskuussa muutaman otteen, joiden seurauksena oli kohtuullinen rauhoittuminen rintamalla. Kuitenkin lokakuussa alkoivat inhottavat kaupunkien pommitukset, joissa päivittäin uutisoitiin siviilien uhreista: tapettuja ja kymmeniä haavoittuneita. Siihen aikaan Ukrainan ja kapinallisjohtajien pitämien alueiden välinen raja oli epämääräinen ja tärkeimmät sotilaalliset toimenpiteet kohdistuivat strategisesti tärkeihin asemiin, kuten Donetskin lentokentälle, Donetskin ja Luhanskin kaupunkeja yhdistävällä tiellä sijaitsevaan Debaltseveeseen ja Luhanskin asukkaille sähköä tuottavaan hiilivoimalaan (joka operoi pikkukaupungissa nimeltään Shchastia). Venäjän jatkuvasta sotilaallisesta avustuksesta separatisteille löytyi paljon todisteita, vaikka Venäjän valtiomiehet jyrkästi kiistivät oman osuutensa tässä konfliktissa. Länsimaiden tuomitseva reaktio ilmestyi pakotteiden ja öljyn hinnan laskemisen lanseeraamisella, josta syvästi korruptoitunut ja fossiilien vientiin perustuva Venäjän talous selvästi oli kärsinyt. Seurauksena Venäjästä tuli hylkiövaltio ja oman valuutan arvo tippui merkittävästi alaspäin.

Kurja taloudellinen tila sekä ulkopoliittinen epävakaus ja kansainvälinen isolaatio jouduttivat Vladimir Putinia istumaan saman neuvottelupöydän ääreen Saksan, Ranskan ja Ukrainan johtajien kanssa 11. helmikuuta. Melkein vuorokauden kestävien keskustelujen loppupäätöksenä tuli jo pitkään odoteltu rauhansopimus. Joidenkin ”asiantuntijoiden” mielestä allekirjoitetussa yhteisymmärryksessä Venäjä voitti enemmän kuin hävisi juuri sen takia, että Putinin kutsumat separatistijohtajat Zakharchenko ja Plotnitski osallistuivat kontaktiryhmän kokoontumiseen. Ukrainassa ja länsimaissa tunnistamattomien ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen” edustajien läsnäolo Minskissä olihan toki Putinin melkoinen suoritus verrattuna edelliseen kohtaamiseen viime syksynä. Toisaalta Venäjän diktaattori on taas tahattomasti vakuuttanut sivistyneelle maailmalle tukevansa Itä-Ukrainaan keinotekoisesti synnytettyä aseellista ponnistelua hylkäämällä päästää rauhanturvaajia Ukrainan ja Venäjän välille rajalle. Tästä riipumatta viime keskiviikkona presidentti Poroshenko on ehdottanut Etyjin tarkkailijoiden lisäksi rauhanturvaajia EU:lta ja YK:lta. Ulkomaalaiset rauhanturvaajien tarkoitus olisi tarkkailu tulitauon noudattamista demilitarisoidulla linjalla sekä Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla. Tämä ehdotus tuntui järkevältä Venäjän joukkojen lisääntymistä Mariupolin ja Belgorodin läheisyydessä huomioon ottaen. Molemmat Venäjän edustajat YK-lähettiläs Tšurkin ja Venäjän duuman puhemies Naryshkin väittävät mahdollista YK-rauhanturvaajien ilmaantumista Itä-Ukrainassa heikentävän Minskin tulitaukosopimuksia. 

Kapinallisten alueiden epämääräisestä statuksesta huolimatta Minsk.2-sopimus on tuottanut 3 elintärkeätä saavutusta, nimittäin:

– asuinalueisiin tähtäävien raketti-iskujen keskeyttäminen ja siten ATO-alueen siviilien palautus normaaliin elämään (mieleen tulee tuorein separatistien tekemä hurja ammunta Kramatorskissa, jossa kuoli yli 10 syytöntä henkilöä);

– raskaiden aseiden (panssarivaunuja, sekä kevyttä tykistöä että Grad- ja Smerch-tyypillisiä raketinheittimiä) vetämistä viidenkymmenen kilometrin päähän kahteen suuntaan;

– kymmenien vankien vaihto molemmalta osapuolelta.

Täytyä myös sanoa, että Ukrainan armeijan vetäytyminen Debaltsevesta oli todellakin estämätön kunhan sen ympärille on muodostunut aikamoinen piiritys, niin sanotusti motti, joten uhka mahdollisesta kovasta ammunnasta viime elokuussa sattuneen Ilovaiskin tragedian kaltaiseksi olihan toki realistinen. Kauheata vahinkoa välttäen 6 tai muiden tietojen mukaan edes yli 10 sotilasta silti oli tapettu melkein vuorokauden kestävän vetäytymisen aikana. On toki pelottavaa edes kuvitella kuinka paljon kuolonuhreja olisi voinut sattua alkuperäisesti siihen mottiin jääneille tuhansille sotilaille, mikäli Petro Poroshenko ei henkilökohtaisesti pantaisi vauhtia noille vanhoille äijille sotilaspäälliköille johtamassaan vetäytymisoperaatiossaan 18. helmikuuta.  

 

One of the Heavenly Hundred killed at the Maidan 18/20 February, 2014

16 Feb

IMG_20150215_121334

     This week, February 18-20, one year has passed since brutal shootings at Independence Square (shortly Maidan) took place in Kyiv. Most of the unarmed protestors were ruthlessly targeted by snipers’ bullets allegedly from the Ukraina hotel at Instytutska st. just a few hundreds meters away from the Maidan. Aligned with a unity principle of Maidan the killed activists were representing various regions of the vast country, including Kyiv metropolitan area. 

     Volodymyr Chaplynskyi, 44, was one of them residing with his wife and two children in the nearby city Obukhiv. Raised in a family of a Ukrainian serviceman, Volodymyr had strong patriotic feelings and could not let withhold himself from supporting civil protests, erupted in Kyiv late November 2013. According to the man’s widow Svitlana, the last words of her husband pronounced by phone on February 20th were “There are too little people here in Kyiv. If I leave who will stay then?”. 

IMG_20150215_130051

     Yesterday, on a bright Sunday morning, up to one hundred people gathered at a banquet hall of Cardboard and Paper Mill in Obukhiv in order to honour their perished compatriot. “It is a pain that doesn’t subside and I will have to learn to live with it” Svitlana Chaplynska uttered. “We have to remember to value the lives of the people we love while we have them.” Their daughter’s teacher spoke movingly about how gentle a child she is, reflecting her father’s nature. “I have heard her say to other children, ‘I wish your father never goes to the war. I wish your parents will always be at home.’ And she’s only six years old”.

     Volodymyr’s father, a retired army officer, was grateful to his son’s employer, Cardboard and Paper Mill, for the assistance provided to Chaplynskyi’s family during the past year including this honourable feast. He emphasized that regardless the awful loss of his son the death toll of Euromaidan killings did not fade in vain. “I want to thank you all, who were familiar with my son, for remembering him as a caring father, reliable colleague, but first of all, as a brave man. Common grief over the death of such heroes like Vova has unified us as a nation once again”, he said. 

IMG_20150215_122149

     The respect over the murdered at the Maidan demonstrated by these people is an example of nation’s spiritual uplift currently taking place in Ukraine. Small communities all over the country had created a unique broad volunteer movement in order to restore army’s poor state left by previous incompetent authorities. Despite numerous cases of government corruption and sometimes even national treason, the people of Ukraine stood up against the unprecedented Russian aggression for their right to live in a free and prosperous country. The peace agreement recently signed by all sides of the war conflict in Minsk had been a desired goal for a long time of millions of people in Ukraine.

     “My son will always stay alive in our memories showing us an example of human sacrifice for common good”, Volodymyr’s father summarized.