Ukrainassa on Rauha

24 Feb

Dove flying

Tämä yksinkertainen lausunto on ollut jo kuukausia miljoonien ukrainalaisten pitkäjänteinen tavoite, myös minunkin. Kyllä, tulitauko ei pitänyt jossain kohdissa kuuluisimmassa niistä Debaltsevessa, kyllä Venäjän armeijan joukot lisääntyvät vähitellen Rostovin alueella ja Belgorodin läheisyydessä, kyllä separatistien pitämällä alueella on sotilasjoukkojen voimakasta keskittymistä ukrainalaista Mariupolia kohtaan. Mutta. Ukrainassa tällä hetkellä on rauha. Piste. Poikkeustilaa lähestyvässä tilanteessa (monet kutsuvat sitä hybridisodaksi) oli tavattoman tärkeätä jossain vaiheessa löytää jonkinlainen kompromissi vihollisen kanssa ja siten välttää ylimääräisiä kuolonuhreja pitkittyneessä terrorismivastaisessa operaatiossa.

Siirrytään puolen vuoden taakse. Elokuun veristen taisteluiden tulokset olivat järkyttäviä: silloin melkein päivittäin kuulimme kymmenien sotilaiden menetyksistä. Tämän älyttömyyden lopetettavaksi valtiomiehet päätyivät pitämään Minskin rauhanneuvottelut syyskuussa muutaman otteen, joiden seurauksena oli kohtuullinen rauhoittuminen rintamalla. Kuitenkin lokakuussa alkoivat inhottavat kaupunkien pommitukset, joissa päivittäin uutisoitiin siviilien uhreista: tapettuja ja kymmeniä haavoittuneita. Siihen aikaan Ukrainan ja kapinallisjohtajien pitämien alueiden välinen raja oli epämääräinen ja tärkeimmät sotilaalliset toimenpiteet kohdistuivat strategisesti tärkeihin asemiin, kuten Donetskin lentokentälle, Donetskin ja Luhanskin kaupunkeja yhdistävällä tiellä sijaitsevaan Debaltseveeseen ja Luhanskin asukkaille sähköä tuottavaan hiilivoimalaan (joka operoi pikkukaupungissa nimeltään Shchastia). Venäjän jatkuvasta sotilaallisesta avustuksesta separatisteille löytyi paljon todisteita, vaikka Venäjän valtiomiehet jyrkästi kiistivät oman osuutensa tässä konfliktissa. Länsimaiden tuomitseva reaktio ilmestyi pakotteiden ja öljyn hinnan laskemisen lanseeraamisella, josta syvästi korruptoitunut ja fossiilien vientiin perustuva Venäjän talous selvästi oli kärsinyt. Seurauksena Venäjästä tuli hylkiövaltio ja oman valuutan arvo tippui merkittävästi alaspäin.

Kurja taloudellinen tila sekä ulkopoliittinen epävakaus ja kansainvälinen isolaatio jouduttivat Vladimir Putinia istumaan saman neuvottelupöydän ääreen Saksan, Ranskan ja Ukrainan johtajien kanssa 11. helmikuuta. Melkein vuorokauden kestävien keskustelujen loppupäätöksenä tuli jo pitkään odoteltu rauhansopimus. Joidenkin ”asiantuntijoiden” mielestä allekirjoitetussa yhteisymmärryksessä Venäjä voitti enemmän kuin hävisi juuri sen takia, että Putinin kutsumat separatistijohtajat Zakharchenko ja Plotnitski osallistuivat kontaktiryhmän kokoontumiseen. Ukrainassa ja länsimaissa tunnistamattomien ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen” edustajien läsnäolo Minskissä olihan toki Putinin melkoinen suoritus verrattuna edelliseen kohtaamiseen viime syksynä. Toisaalta Venäjän diktaattori on taas tahattomasti vakuuttanut sivistyneelle maailmalle tukevansa Itä-Ukrainaan keinotekoisesti synnytettyä aseellista ponnistelua hylkäämällä päästää rauhanturvaajia Ukrainan ja Venäjän välille rajalle. Tästä riipumatta viime keskiviikkona presidentti Poroshenko on ehdottanut Etyjin tarkkailijoiden lisäksi rauhanturvaajia EU:lta ja YK:lta. Ulkomaalaiset rauhanturvaajien tarkoitus olisi tarkkailu tulitauon noudattamista demilitarisoidulla linjalla sekä Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla. Tämä ehdotus tuntui järkevältä Venäjän joukkojen lisääntymistä Mariupolin ja Belgorodin läheisyydessä huomioon ottaen. Molemmat Venäjän edustajat YK-lähettiläs Tšurkin ja Venäjän duuman puhemies Naryshkin väittävät mahdollista YK-rauhanturvaajien ilmaantumista Itä-Ukrainassa heikentävän Minskin tulitaukosopimuksia. 

Kapinallisten alueiden epämääräisestä statuksesta huolimatta Minsk.2-sopimus on tuottanut 3 elintärkeätä saavutusta, nimittäin:

– asuinalueisiin tähtäävien raketti-iskujen keskeyttäminen ja siten ATO-alueen siviilien palautus normaaliin elämään (mieleen tulee tuorein separatistien tekemä hurja ammunta Kramatorskissa, jossa kuoli yli 10 syytöntä henkilöä);

– raskaiden aseiden (panssarivaunuja, sekä kevyttä tykistöä että Grad- ja Smerch-tyypillisiä raketinheittimiä) vetämistä viidenkymmenen kilometrin päähän kahteen suuntaan;

– kymmenien vankien vaihto molemmalta osapuolelta.

Täytyä myös sanoa, että Ukrainan armeijan vetäytyminen Debaltsevesta oli todellakin estämätön kunhan sen ympärille on muodostunut aikamoinen piiritys, niin sanotusti motti, joten uhka mahdollisesta kovasta ammunnasta viime elokuussa sattuneen Ilovaiskin tragedian kaltaiseksi olihan toki realistinen. Kauheata vahinkoa välttäen 6 tai muiden tietojen mukaan edes yli 10 sotilasta silti oli tapettu melkein vuorokauden kestävän vetäytymisen aikana. On toki pelottavaa edes kuvitella kuinka paljon kuolonuhreja olisi voinut sattua alkuperäisesti siihen mottiin jääneille tuhansille sotilaille, mikäli Petro Poroshenko ei henkilökohtaisesti pantaisi vauhtia noille vanhoille äijille sotilaspäälliköille johtamassaan vetäytymisoperaatiossaan 18. helmikuuta.  

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: