Putin edelleen pyrkii suojelemaan “venäläisiä” Ukrainassa ja Baltian-maissa

24 Apr

 Image

Olen äsken katsonut Yleisvenäläisen KansallisRintamaan (Общероссийский Народный Фронт) järjestämä mediatapahtumaa, jossa Venäjän erilaisia alueita edustavat netti- ja sanomalehtien toimittajat kyselivät Putinia erilaisia kysymyksiä. Mieleeni jäi eräältä Rostov-na-Donu alueella työskentelevältä medianaiselta, joka valitti, että Ukrainan rajan läheisyydessä asuskelevat venäläiset katsovat Ukrainan valtion TV-kanavia ja edes 3 “bEnderläistä” kanavaa (onpas hyvä kattaus länsiukrainalaisilla kanavilla siellä itäukrainalaisen Luhanskin kohdassa :).

Minulle, parasta aikaa Ukrainassa asuvalle, pelottavin asia tuossa “mediakokoontumisessa” oli kuulla muutamalta “toimittajalta” pyyntöjä suojella venäläisiä/venäjänkielisiä taas Ukrainassa ja Baltian maissa. Tuntuu siitä, että Putinin ilmaisema viikko sitten Geneven kokouksen aikana poliittinen linja (venäläisten “suojelu” ulkomailla) nyt tulee valloittamaan peruskansalaistenkin aivot paikallislehtien kautta ympäri Venäjän maata (Rostovissa, Orelissa, Volgogradisaa).

Stakes over Crimea seem to get bigger than assumed before

8 Mar
Lavrov and Kerry

During the last few days turmoil around Crimea has left Ukraine’s domestic orbit and became a key object of dispute among world higher politicians. Acquired by Ukraine in the early 1950s Crimean peninsula has turned out to be a slow-ticking time bomb for a young Ukrainian state in the 21st century. Fierce battles of the Second World War held in numerous spots of Crimea turned it from a peaceful region of coastal resorts and vast vineyard of inland terrains to a model land of Soviet postwar ideology remaining strong enough up to the present day.

In contrast to an evenly inhabited by ethnic groups of Russians, Tatars and Ukrainians peninsula in a pre-war time of early 40s, Autonomous Republic of Crimea accounted for 5 times bigger population (around 2.2 million) just after the collapse of Soviet Union in 1991. As a part of its glorious past this region of Ukraine has inherited operational fleet in Sevastopol as well as scattered all over the peninsula military bases governed by the Ministry of Defense of Russian Federation. Therefore active patrolling local Ukrainian military bases by invasive Russian troops for the last 10 days was not considered as an aggressive occupation by most of Crimean inhabitants. It became rather a big surprise gradually turning into a deep anxiety about their nearest future.

The worries of Crimean people in particular and all Ukrainians in general are understandable. Even relatively harmless presence of Russian troops made highest Washington officials be constantly in touch with their Moscow colleagues as well as other world leaders. The U.S. president Barak Obama took a firm stand on Thursday by criticizing Russia’s intervention in Crimea in a speech given in the White House. He also pointed out a global scale of Ukraine’s conflict by calling it a “threat to international peace and security.” The Russian president Vladimir Putin’s reaction came out a day later in a phone call with Obama: “Russia cannot ignore calls for help and it acts accordingly, in full compliance with international law.” 

Firm concerns expressed by American president lined up in accordance with previous statements of high European politicians including German chancellor Angela Merkel saying Putin has detached from the current reality. Taking into account political engagement of West and East in ongoing civil war in Syria and nuclear programme of Iran the international importance of Crimean conflict automatically grew bigger beyond previous boundaries. Barak Obama even called this conflict the “worst crisis in U.S.-Russian relations since the end of the Cold War”. So a question occurs: what level of magnitude the conflict is going to reach, in case one of the opposing sides loses its temper and makes the first shot?

Another mind bothering issue appears to be extremely nonproductive negotiations between world leaders over Crimean situation. Long phone conversations between Putin and Obama as well as personal meetings with EU representatives do not only reduce tensions, but on the contrary lead to a broader confrontation. The self-proclaimed Crimean government’s decision on referendum for joining Russia was met as an acute violation of international law by president administration of the United States. Unprecedentedly hasty aspirations of Putin’s backed separatists to cut ties with official Kyiv resulted in Obama’s ordering economic sanctions, visa bans and asset freezes addressing those responsible for stirring the political climate in Ukraine. What a huge disappointment followed next day on Friday, when Russian foreign affairs minister Sergey Lavrov aggressively stated with an uncovered menace that such measures would hit America as a boomerang eventually.

We also have to keep in mind that current instability in Eastern Europe is a good occasion for both American and Russian governments to withdraw their own citizens’ attention from financial and social problems and strengthen their national prestige by using Ukraine’s road map. The evidence of trying to keep the region unstable is the fact of Russian invaders refusing OSCE representatives to cross the border for making some sort of international assessment of the conflict in spite of recent Moscow-issued permits to do so. It seems like both major counterparts of the conflict are decisively waiting for the moment of anyone from minor players (regularly soldiers, so called “self-defense troops” or even some civil persons) will get shot/injured/kidnapped in order to build up a confrontation even further.  

Moscow officials still do not recognize Kyiv authorities as legitimate and even dare to ridicule EU advices to sit down for a discussion with them. This fact together with unprecedented disregard of Budapest memorandum on Ukraine’s integrity from year 1994 and first movements of Russian troops up north from Crimea show apparent eagerness of Moscow for further control over continental Ukraine. Today’s statement of American chief general Martin Dempsey regarding readiness of U.S. military to back up their NATO allies in case of Ukraine’s unrest growing bigger unfortunately lays down a solid pathway for conflict enlargement and turning it into an actual war.

Ukrainan itsenäisyyden syvimmän kriisin tausta

21 Feb

20.02.14_десять вбитих

Tänään on 20. helmikuuta 2014. Aamulla herätessäni kiinnityn heti tietokoneeseen, koska kotimaassani on poikkeustila. Kotimaani pääkaupungissa on Euroopan vaarallisin sotilaskohde. Kymmeniä ihmisiä murhataan tuliaseilla päivän valoissa päivittäin. Tilanne on ollut äärimmäisen kriittinen jo useita viikkoja, mutta näinä päivinä kiristyy pahiten. Viime kahdessa päivässä Ukrainan viranomaiset totesivat noin viisikymmentä surmansa saanutta ihmistä ainoastaan Kiovassa. Väkivallan uhrien määrä ympäri maata on arvaamaton.

Verrattuna näihin tietoihin uutisointi vakavasti loukkaantuneista tai joidenkin poliitikkojen lausunnoista ei ole enää ykkösprioriteetissa. Tärkeintä on mahdollisten kuolemien ehkäisy, millä tahansa keinoilla. Jopa yhden ihmisen elämä on kaikkein arvokkain, mutta tällä hetkellä kyse on monen kymmenen ihmisen hengestä. Menehtyneiden kansalaisten hinta on Kiovassa tapahtumien näkyvyyttä koko maailmalle. Ukraina kansa tarvitsee äkillistä EU:n johtajien ratkaisevaa päätöstä ja välittömiä talouspakotteita vallasta kiinni pitäviä rosvoja kohtaan. Eurooppalaisten poliitikkojen keskustelut Ukrainan valtionjohdon kanssa näyttävät olevan tarpeettomia keinoja. Tässä tapauksessa tarvitaan vahvempia toimintatapoja, sillä pelkkiin keskusteluihin ja huomautuksiin Ukrainan hallinto ei ole reagoinut viime syksystä lähtien.

Nykyisten päivien verisiä levottomuuksia ja kansannousua edelsivät julmat rikokset ja poliisin väärinkäytöt ympäri maata vuosina 2012-2013. Seuraavaksi on vain muutamia lain rikkomisen törkeitä esimerkkejä.

Maaliskuu 2012. Etelä-Ukrainan Nikolajevissa kaksi nuorta miestä ovat ensin raiskanneet ja sitten polttaneet elossa olevan uhrin Okasana Makarin. Miesten läheiset omaiset saattoivat olla paikallisia viranomaisia, jotka hidastivat rikoksen tutkimista ja oikeudenmukaista rangaistusta. Tästä kauhistuttavasta tapauksesta raivostuneet ihmisjoukot ryntäsivät kaupungin kaduille ja pakottivat viranomaiset rankaisemaan raiskaajat.

Kesä 2012. Pohjois-Ukrainassa sijaitsevassa Nizhyn kaupungissa oli törkeä tapaus lahjuksen antamisesta poliisin viranomaisille. Kuusi huumeiden kauppaa vastustavaa aktivistia oli tuomittu vangituiksi ja lahjuksia maksaneet huumekauppiaat jäivät vapaalle.

Kesä 2013. Kiovalaisessa ‘Shlyakh’-nimisessä kauppahallissa viranomaiset ovat vaatineet lisämaksua tilan vuokraamisesta kauppiailta. Työpaikan vuokran olisi pitänyt nousta viidelläkymmenellä prosentilla eli tuhannesta dollaria puoleentoista. Kiistatilanteen kärjistymisen seurauksena tuli yrittäjien järjestämä yhteinen mielenosoitus ‘Pravyj sektor’-liikkeen kanssa.

Heinäkuu 2013. Taas Etelä-Ukraina ja taas brutaali ihmisoikeuksien rikkova tapaus. Vradijevkan kaupungin asukas 29-vuotias Irina Krashkova oli ankarasti raiskattu ja pahoinpidelty. Seksuaalisen häirinnän tekijöiksi oli todettu paikallisia ylempiä poliisimiehiä, jotka käyttivät uudestaan omaa asemaansa hyväksi. Vasta poliisiaseman saarron jälkeen syylliset joutuivat vankilaan.

Viime muutamassa vuodessa tapahtuneet laittomuudet, poliisin tekemät järkyttävät vallan väärinkäytöt ja niiden viranomaisten tukeminen raivostuttivat Ukrainan kansalaisia kovasti ja kielteinen päätös oikeusvaltioksi suuntaamisessa ovat johtaneet tämän päivän maan poliittiseen katastrofiin.

 

EuroMaydan 2013-2014. Osa 1

19 Feb

Euromaydan.pic1

EuroMaydan. Talvi 2013-2014

21. marraskuuta Ukrainan pääministeri Mykola Azarov on ilmoittanut hallituksen kieltäytyvän allekirjoittamasta yhteistyösopimusta Euroopan Unionin kanssa. Tämä hämmentävä päätös tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jo seuraavana sunnuntaina Kiovan Itsenäisyyden aukiolle (Maydan Nezalezhnosti) on kokoontunut kymmeniä tuhansia ihmisiä. Viime kerralla niin isoja ihmisjoukkoja on ilmestynyt samalle aukiolle syksyllä 2004, oranssin vallankumouksen aikana. Silloin ihmisiä kaduille vetivät väärennetyt presidentinvaalein tulokset, tällä kertaa kyse oli Eurooppaa lähentymisestä. Ilmoituksen jälkeen ei kummalta presidentiltä tai pääministeriltä seurannut perusteellisia selityksiä ulkopolitiikan muutoksesta. Maan vallanpitäjien valheisiin kyllästyneet kansalaiset eivät lakanneet osoittamasta mieltään tähän päivään asti…

Seuraavalla viikolla Ukrainan presidentti Viktor Janukovytch yhtäkkiä lähti vierailemaan Venäjän tulevien Olympiakisojen Sotshissa, missä tapasi kasvotusten Vladimir Putinin kanssa. Heidän salaisen keskustelunsa yksityiskohdat jäivät tietämättä, mikä pisti jo monen ukrainalaisen kaupungin protestoijia ihan vihaksi.

Vielä suurempana yllätyksenä oli Ukrainan presidentin saapuminen Liettuan pääkaupungissa järjestämään EU:n itäisen kumppanuuden kokoukseen 28. marraskuuta. Virallisen tilaisuuden aikana Janukovytch käyttäytyi hermostuneesti, eikä taas tiedottanut geopoliittisen u-käännöksen syistä häntä odottaville toimittajille. Sen sijaan hän yritti vakuuttaa Saksan kansleri Angela Merkelin Ukrainan vahvoista EU-mielisistä tahoista, joita piti viimeisellä hetkellä kumota Venäjän presidentin odottamattomasta painostuksesta johtuen. Laajasti räätälöidyn yli vuoden kestäneen assosiaatiokampanjan merkitys oli tuhottu tosi helposti ja perusteettomasti. Lyhyessä kahdessa viikossa kävi ilmi Ukrainan hallinnon pettävästä luonteesta ja epäpätevyydestä. Poliittinen ilmapiiri Euroopan toiseksi suurimmassa maassa alkoi kiehumaan entistä vauhdikkaammin.

Illalla 29. marraskuuta, Vilnassa pidetyn EU:n huippukokouksen päätyessä, Kiovan Maydanille uudestaan kokoontui suuria ihmisjoukkoja. Oppositiopuolueiden johtajat Arseni Yatseniuk (‘Isänmaa’-puolue), Vitali Klytschko (‘Udar’-puolue) ja Oleh Tjahnybok (oikeistopuolue ‘Vapaus’) kovasti kritisoivat assosiaatiosopimuksen hylkäämistä. Lavalla esiintyneiden oppositiopoliitikoiden kriittiset mielipiteet kohdistuivat presidentin maan johtamistapaan ja hallituksen epäonnistuneen Eurooppa-mieliseen politiikkaan. Kiivaiden puheiden jälkeen joitakin satoja ihmisiä on jäänyt yöksi aukiolle, joista suurin osa oli nuoria opiskelijoita. Seuraavana varhaisaamuna mellakkapoliisi (erikoisjoukko ‘Berkut’) on väkisin hajottanut rauhanomaisen mielenilmauksen. Mielenosoittajien leirin puhdistamisen syyksi nimettiin joulukuusen asennustöiden alkaminen.

Järkyttävän kokoontumisvapauden rikkomisen seurauksena oli ennennäkemättömiä suuria ihmismassoja sunnuntaina 1. joulukuuta. Kokonaisesti täyttyneen Itsenäisyyden aukion lisäksi ihmisjoukot täyttivät viereiset keskustakadut, muun muassa Khreshchatykkadun. Eri arvioiden mukaan noin seitsemänsataatuhatta henkilöä tulivat osoittamaan mieltä poliisin käyttämää väkivaltaa vastaan. Yleisesti ottaen massiivinen ihmisten tiivis kokoontuminen oli rauhanomainen, poikkeukselliseksi väkivallan käytoksi voi mainita provokaattorien yhteenotot poliisin kanssa Bankovakadulla ja Kiovan kaupungin valtionhallinnon rakennuksen saarto. Monen silminnäkijän mukaan provokaattorien kesken olivat presidentin sekä kannattajat että vastustajat. Kuitenkin presidentin kannattajien motivaatio selkeästi pohjautui omiin rahaintresseihin, mitä ei voi sanoa muutamasta kymmenestä nuoresta kärsimättömästä Maydan-aktivistista.

Poliittisen diktatuurin ylläpitämisen keinona Ukrainassa on ollut jo koko kuluneen vuoden aikana tapa tilata aggressiivisesti käyttäytyviä urheilijoita. Suhteellisen pienen palkkiolla rekryttyjä hyvässä fyysisessä kunnossa olevia nuoria miehiä vallanpitäjät käyttivät hyväksi lehtitoimittajia tai muita hallintoa kritisoivia vastaan. Ukrainalaisessa mediassa tällä tavalla palkattuja miehiä ruvettiin kutsumaan ‘tituschkoiksi’. Tämä uusi termi tuli eräästä urheilijasta, nimeltään Vadim Tituschko, joka kävi toimittajan kimppuun viime toukokuussa, eikä paikalla oleva poliisimies estänyt häntä.

Ievgenii Sinielnikov, Smart Staff, HELSINKI.      14. helmikuuta 2014

Erilainen mutta myös eurooppalainen maa

6 Feb

A-studio_UkrainaAika lentää nopeasti ja nyt on mennyt koko kuukausi minun viimeisestä kirjoituksestani tällä nettipalstalla.  Kuukauden tapahtuma numero 1: mellakkapoliisin ammuskelu ja ensimmäisiä kuolleita EuroMaydanilla Kiovassa. Ainakin viisi mielenosoittajaa on todettu kuolleeksi ja kymmenet ovat loukkaantuneita tai vakavasti vahingoittuneita. Muutamat ihmiset ovat edelleen kateessa. Nämä tapahtumat olivat äkillisiä, mutta niiden vaikutus Ukrainan kehitykseen on vaikea aliarvioida.  Ukrainan yhteiskunta on muuttunut. Voidaan jatkuvasti väitellä kuinka syvälle nykyinen poliittinen kriisi on mennyt ja miten helpoiten siitä pääsisi eroon, mutta fakta on – ukrainalaisten mentaliteetti on erilainen kuin vielä viime syyskuussa, tai edes viime vuonna. Ennen vakavia yhteenottoja poliisin kanssa 19. tammikuuta oli paljon sanottu, liikuttu ja edes huudettu. Nykyistä hallintoa vastaavia protestoijia oli lyöty ja tuomittu, uhattu ja provosoitu, muttei kuitenkaan tapettu… edes ammuttu aseella!

Viime torstaina minä olen onnistunut kertomaan Ukrainan tapahtumista Ylen suorassa lähetyksessä. Suomi ja Ukraina eivät ole naapurimaita tai kovin tärkeitä kauppakumppaneita. Mutta yhteinen Venäjän tsaari 1800-luvulla ja tieteellinen sijainti Lännen ja Idän välillä kyllä vaikuttavat ihmisten ajattelutapaan ja kansojen kulttuureihin. Ja olisi harmittavaa, jos toiseksi Euroopan suurimman maan poliittisen kriisi olisi jäänyt huomaamatta. Mutta onneksi näin ei käynyt ja kriisistä puhutaan ja annetaan muillekin puhua, mikä on suunnattoman tärkeä asia niille, jotka vielä uskaltavat protestoida Kiovassa.

En tiedä milloin ja mikä ratkaisu tulee tähän kriisiin, mutta miellyttää, ettemme ole yksinäisiä enää. Ukrainan murheet ovat myöskin Euroopankin murheita. Näin se vaan on. Kiitos Erkki Tuomiojalle, joka kutsui Ukrainan eurooppalaiseksi maaksi. Joskus vaan tuntuu siitä, että Itä-Euroopan asiat eivät ole kovin kiinnostavia länsieurooppalaisille… Haluaisin olla väärässä tässä ajatuksessani. 

http://areena.yle.fi/tv/2120195

History of Humankind course. Part 1

5 Jan

history

This post is going to be a pure advertisement of one educational course or to be even more specific of one scholar, professor of Hebrew University of Jerusalem Yuval Harari. The course is briefly depicting some aspects of mankind development starting from Homo Sapiens’ exit out of Africa and predicting crucial changes of us as a biological species. 

I am not going to write any kind of short course syllabus. Since I am not a historian or even a journalist/press editor, I don’t want my personal feelings would compromise the actual course material and discussed problems. Besides, the best way to familiarize oneself with the course content is to watch a video promo publicly available on the web. Instead, I would like to briefly recap some key points mentioned by prof. Harari. 

First of all, I am amazed by the highly professional academical approach used in tutoring. The course lectures are given in a very casual way without any possible distractions, though. Professor is talking very concisely trying to draw student’s attention by using undisputed facts, common sense and real life examples. The fact that his mother tongue is not English makes him express his thoughts in a very simplified way and avoid fancy idioms often used by other public speakers. Although it might sound a bit ridiculous, but such style of lecturing makes easier understanding and realization of the messages pushed by him, at least in my case. 

My second biggest impression is a Mr. Harari’s ability to look at things from a different perspective. Almost each of his lessons has one or several arguments which are completely mind blowing for me. Let’s have a closer look at some most provocative statements. 

The agricultural revolution made life harder. Yes, he is arguing that first cultivation of basic crops (wheat, barley and rice) as well as domestication of animals (sheep and goats) led to more intensive and permanent both physical and mental exercises, which thus resulted in a busier lifestyle. Before these innovations all humans were just gatherers and hunters which meant they had to make their best to kill a mammoth and find new forests full of berries and mushrooms, but they didn’t care too much about things peasants usually did until modern time. Such things as how fertile land they settle down in is, whether a nearby river provides enough water for seeding grains and keeping cattle alive, how to get rid of weed plants in order to harvest as much as possible and so on. Of course, proper plant and animal cultivation led to an enormous increase of a child birthrate, but the quality of life might have become worse indeed. Just think about it: behavioral patterns of wild animals together with well known areas of edible roots and berries have been learned by prehistoric humans quite well, so hunting and gathering was a matter of ‘where’ rather than ‘how’. In contrast, deliberately planned ploughing of new fields, design and digging of water canals as well as taming of wild goats and boars were much challenging tasks. Inventing agricultural tools (plow, shovel, wheel) demanded much more thinking and practicing than a spear (wood stick with a sharp stone on it) or a hand axe (just a sharp piece of stone).

As human became totally attached to the land they took care of, a notion of ‘war’ came into existence. Ancient peasants were much less mobile than their hunting ancestors. Let’s imagine a bigger and more aggressive tribe of ancient gatherers made a claim on a weaker tribe’s territory. In such a tribal conflict there was no particular reason for fierce battles and long-term confrontation. Just the same as wild animals change their habitats, a smaller tribe would move over away from less friendly neighbors and settle down, for example, over the mountain chain with more or less same ecosystem. By contrast, the first land cultivators devoted their entire life to a small field they lived nearby and leaving such a truly ‘warm nest’ would mean a complete disaster for them. No surprise that peasants had to fight till the very end for a simple right to leave on their own land. It’s obvious there are numerous examples of modern wars and minor conflicts over the land and other natural resources nowadays.

Euromaydan Ukrainassa

4 Dec

 Image

Torstaina, 21. marraskuuta Ukrainan hallitus on kieltäytynyt allekirjoittamasta assosiaatio- ja vapaatmarkkinatsopimusta Vilnassa pidetyssä EU-kokouksessa. Siitä se alkoi… Jo heti perjantaina alkaneet pikkuprotestit ovat kasvaneet jättiläismielenosoitukseen sunnuntaina. Ihmisten tärkeänä vaatimuksena oli Janukovytchin lupauksen pitäminen ja assosiaatiosopimuksen myöntäminen Vilnassa ensi perjantaina.

Ukrainalaisten odotukset olivat turhia, presidentti ei kuitenkaan alistunut kansan tahoon ja seurauksena tuli mielenosoittajien kokoontuminen Itsenäisyyden Aukiolla perjantaina, 29. päivä. Mutta EUn unelman varastamisen lisäksi presidentti kuvitteli olevansa todellinen diktaattori ja määräsi hajottaa rauhallisesti kokoontuneita nuoria ihmisiä mellakkapoliisin voimin! Rauhallisten nuorten mellakoitsijoiden väkivaltainen pyyhkiminen myöhäisyöllä on järkyttänyt Ukrainan yleisöä vielä enemmän. Mellakkapoliisit ovat käyttäneet rajusti väkivaltaa ja tuloksena oli kymmeniä loukkaantuneita henkilöitä.

Tämänkaltaista valtion aggressiivisuutta itsenäisen Ukrainan aikana ei ollut nähty. Ei ihme, että seurauksena tuli vielä voimakkaampi vastareaktio ja ensimmäisen joulukuuta, sunnuntaina, kaduille ja aukioille keränneiden ihmisten määrä oli suunnilleen 200 tuhatta! Tässä tapauksessa mielenosoittajien vaatimukset laajensivat hallituksen ja presidentin eroamiseen EU-hun lähentymisen lisäksi.

On tärkeänä ymmärtää Ukrainan rooli Itä-Euroopan poliittisessa vakauksessa. Ukrainan vapautus Moskovan KGBn verkoista olisi koko Euroopan kestävän kehityksen perustaa tulevaisuudessa. Ei kannata unohtaa, että Ukrainan varastaminen Länsi-Euroopasta ja pidättäminen Moskovan johtamassa Neuvostoliitossa johti Maailman Toiseen Sotaan ja Itä-Euroopan alueen köyhtymiseen. 

StartupWeekend Helsinki

25 Nov

Print

Today’s shining Monday and I should have been remembering my impressions from a StartupWeekend Helsinki event: http://helsinki.startupweekend.org/.  But I’m not. To be more specific I was present at the event only during the first day when all participants were familiarizing with each other and forming teams. Among 107 people around 30 persons were presenting their startup ideas in  a form of a 1 min pitch (short oral presentation without any slides or other additional tools). Afterwards everyone had to vote for the idea he or she would like to work on the following Saturday and Sunday days. Those top 15 fellows who got most of the event attendees’ votes were supposed to build up teams and work on creating a minimum viable products of their ideas. It might be a website, application prototype or a thoroughly described ready-to-sell service/item. Sounds good, doesn’t it? But. There’s one aspect, which in my opinion is not fitting such kind of events at all. The voting process was based on a simple number of participants without any judges’ or organizers’ influence. No surprise, that among 15 ideas taken forward for Saturday were “Let’s empower educated Africa” and “Ethiopian Web Portal”. Don’t take my thoughts wrong – I don’t have anything against this, quite opposite – I do support African education and economical growth and integration in the world development (one of my previous office close coworkers in Kyiv was originally from Angola, a great guy!). It’s just that there’s nothing new about these statements: helping people in Africa through educational programs or by creating web sites is kind of a job international development and charity organization do, not business projects! A successful business might/should give some of their revenue to charity, but it cannot be a business idea – supporting others for free. The reason small startups spring into existence is being new, worthy to work on and financially beneficial. Helping people and creating national internet portals worldwide is a great thing, but how will some entrepreneur get clients ready to pay for such more governmental obligations?

Ja taas marjanpoimijoista

28 Oct

1

Tänään olen ollut vihdoinkin yhteydessä Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehen kanssa, jota on nimetty ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden olosuhteiden selvityshenkilöksi. Olen kertonut hänelle ihan yksityiskohtaisesti kaikki minun kokemukset poimijoiden ryhmänvetäjän näkökulmasta ja omia näkemyksiä miten sesonkityöntekijöiden olosuhteita pitäisi järjestää. Olen joutunut tuntemaan erään metsämarjankauppiaan, joka on luvannut paljon, mutta tosiasiassa ei pitänyt lupauksiaan. Kävi ikävästi, kun paljastui marjaostajan, Saimaa Food Garden Oy:n johtoja Esa Honkasen, epäpätevyys ja poimijoiden työskentelyn huono valmistelu.

Meidän yhteistyömme alkoi siitä, että viime heinäkuun alkupuolella olen nähnyt työtoimiston verkkosivulla (mol.fi) ilmoituksen tarvittavista metsämarjanpoimijoista ja olen ottanut yhteyttä Esaan. Kerroin lyhyesti itsestäni yleisesti, sesonkityökokemuksistani Suomessa ja omasta välitystoiminnastani marjatiloille (vk.com/workandtravelinFinland). Esa Honkanen on kiinnostunut tarjoamasta työvoimasta ja me sovimme tapaamisesta Lappeenrannassa samalla viikolla.

Henkilökohtaisessa keskustelussa Esa Honkanen on kertonut mistä on kysymys tarkemmin. Hänen yrityksen kutsun perusteella 70 henkilöä saavat viisumit ja siten pääsevät poimimaan mustikoita ja myöhemmin puolukoita kolmeksi kuukaudeksi. Hänen vastuuna on myös järjestää poimijoille majoitus (6 euroa/henkilö/vrk) ja kulkuneuvot (henkilöautoja, 5 euroa/henkilö/vrk). Tämän vastineeksi Honkanen ostaa kaikki kerätyt marjat hänen määritellyllä ostohinnalla (2.70 e/kilo puhdas- ja 1.50e/kilo roskamarja). Hän on myös sitoutunut tekemään marjapaikkojen kartoituksen joten poimijoille olisi suurin piirtein selvä mistä niitä marjoja poimia, eikä tarvittaisi uhrata liikaa aikaa ja kilometrejä etsimiseen (polttoaine on työntekijöille maksettavaksi). Minun tehtäviini kuluisi poimijoiden ryhmän johtaminen (metsän tunnustelu, tulkkaus, ruoka- ja muiden tarvikkeiden hoito) ja ostettujen marjojen kirjanpito. Minä olen suostunut näihin ehtoihin, kuten halusin valvoa poimijoille luvattuja työ- ja majoitusolosuhteiden noudattamista ja saada ryhmän vetämisen hyödyllistä kokemusta.

Poimijoiden saapuessaan Suomeen (Puhos, Pohjois-Karjala) kävi selkeä ilmi, että ennen meitä täällä lähimetsissä ovat ehtineet käydä muut poimijat (paikallisten asukkaiden mukaan thaimaalaiset) ja mikä oli tätä vielä pahempi – 70lle poimijalle Esa Honkanen on ehtinyt hankkia vaan ainoan auton! Ensimmäinen viikon aikana (28.07-04.08) minun päivärutiini oli seuraava:

– kello 7.00: yleinen kokous, jossa yritän vakuuttaa ihmisiä siitä, että autot järjestetään ihan lähipäivinä ja marjapaikkojen selvittämiseen on tulossa kaksi metsäntuntijaa kuten työnantaja on luvannut. Vastaan tulee huutoja, uhkauksia ja vaatimuksia nähdä työnantajan omin silmin;

– kello 8.00 – 14.00: poimijoiden kuljetus metsään YHDELLÄ autolla, ja täytyy sanoa, että lähimmät potentiaaliset mustikkametsät olivat vähintään viidessätoista kilometrissä Puhoksesta eri suuntiin;

– kello 15.00 – 18.00: käyn ostamassa poimijoiden tilaamia tavaroita, joita ei saa läheisestä Siwasta;

– kello 18.00 – 22.00: Suomen pitkän kesäisen valopäivän ansiosta, pystyn kiertämään etäisiäkin metsiä mustikoiden etsiessäni joten voisin tarjota jotakin työtä poimijoille huomenna.

Tässä on yksi pätkä meidän välistä kirjeenvaihtoa siitä ajalta (poimijoiden kolmas päivä Suomessa), jossa minä kuvaan poimijoiden pettymystä työsuhteen järjestämisen suhteen (marjapaikkojen ja autojen puute):

“Esa Honkanen <berrymarket@rambler.ru>
1. elokuuta

-> minä

Hyvät paikat löytyy, pitää vain uskoa lisää.

Ievgenii Sinielnikov <ievgenii.sinielnikov@gmail.com>
2. elokuuta

-> Esa

Ihmiset melkein käyvät kimppuun minulle siitä, että en tutkinut aluetta ennen niiden tuloa. Ja minulla ei ole mitään niille sanottavaa. Huomenna on varmaan kriittisin päivä, koska ehkä edes puoli poimijoista voi lähteä pois… On joitakin keski-ikäisiä henkilöitä jotka sytyttävät koko ryhmän tulelle ja nuoret opiskelijat kuuntelevat heitä.

1. elokuuta 2013 22.10 Esa Honkanen <berrymarket@rambler.ru> kirjoitti:

Esa Honkanen <berrymarket@rambler.ru>
2. elokuuta

-> minä

tälläistä on jokaisessa leirissä, toiset ihmiset saavat aikaan pahan, esim. eilen tuli 2 päivän aikana n. 2500 kg juntusrannan leiriltä….täytyy vain etsiä marjapaikkaoja ja kun saadan uusi marjapaikka ensimmäiseksi kerraksi niin ihmiset uskovat että he löytävät marjoja…sitä ennen voi olla pajon kritiikkiä..

Esa Honkanen.”

Vaikka kuinka paljon voi uskoa hyvien paikkojen löytämiseen, jos ollaan väärässä paikassa on turha odottaa jotakin. Näin se kävi ja 58 henkilöä on lähtenyt 4. elokuuta pois Suomesta pettyneinä ja kukkarot tyhjinä. Luvatut metsäntuntijat epäonnistuivat löytämään marjoja ja autoja on tullut lisää peräti… 1. Kaksi autoa 70n henkilön ajamiseen! Osalle niistä poimijoista, jotka kuitenkin halusivat jäädä Suomeen, olen löytänyt onneksi toisen marjaostajan joka pystysi tarjoamaan majoituksen, autoja ja marjapaikkoja.

Minä ymmärrän hyvin, että sesonkityö voi olla yllättävä monessa suhteessa ja on todella riippuvainen sääolosuhteista, mutta tässä tapauksessa kävi selkeästi ilmi Saimaa Food Gardenin epäasiallinen ja välittämätön kohtelu poimijoita kohtaan. Näiden kokemusten jälkeen olen vakuuttunut oman työvälitysfirman perustamisesta joten voisin kilpailla Esa Honkasen kaltaisten ostajien kanssa järjestämällä poimijoiden työ- ja majoitusolosuhteet järjestelmällisesti ja vastuullisesti. Sillä tavalla voi välttää metsämarjanpoimijoille yllä mainittuja sattuneita ongelmia ja ehkäistä niiden toistumista seuraavina vuosina tuleville poimijoille.

Pessinisti in Kultsa theater 2

14 Oct

Continuation from the yesterday post.

Another interesting scene was played showing a typical reaction of Finnish mom to her child’s intentions and warmly cherished dreams. A young boy currently studying in an ordinary high school got interested in artistic painting and after participation in the young artists’ competition won the first prize! He gets so over excited and overwhelmed by his success that he decides to apply for an Arts School right away on the next enrollment period. He is calling his mom in order to share his joy with her, but to his great disappointment, she doesn’t dare to cancel her meeting at work to speak more with him. Even furthermore: she is not glad to hear her son’s plans on joining Arts School, “a nonsense occupation” for her child in modern world. She starts to discourage him from his idea in a quite harsh way without any respect to his drawing skills and own life prospectives. After such a deep knockdown from the closest relative a poor guy is forced to give up on his dreams and probably follows his mother’s more practical advice regarding a future profession choice. I picked up this particular scene, because, in my opinion, it depicts a typical Finnish attitude towards someone engaged in a little bit unusual and financially not beneficiary activity. To be shorter, such activity is not welcome and that’s it.
There were other interesting details about the play, such as a vivid interaction with the audience, self-denudation and simultaneous speaking for a long time of both actors and so on. The crucial thing that was difficult not to sense for me, a spectator disposed in the first row, was the director’s will to emphasize growing trends in modern Finnish society using his own manner to do it. I cannot leave unmentionable the actors’ skills of playing their characters with a clear devotion and enthusiasm on a high level!