Tag Archives: Putin

Ukrainassa on Rauha

24 Feb

Dove flying

Tämä yksinkertainen lausunto on ollut jo kuukausia miljoonien ukrainalaisten pitkäjänteinen tavoite, myös minunkin. Kyllä, tulitauko ei pitänyt jossain kohdissa kuuluisimmassa niistä Debaltsevessa, kyllä Venäjän armeijan joukot lisääntyvät vähitellen Rostovin alueella ja Belgorodin läheisyydessä, kyllä separatistien pitämällä alueella on sotilasjoukkojen voimakasta keskittymistä ukrainalaista Mariupolia kohtaan. Mutta. Ukrainassa tällä hetkellä on rauha. Piste. Poikkeustilaa lähestyvässä tilanteessa (monet kutsuvat sitä hybridisodaksi) oli tavattoman tärkeätä jossain vaiheessa löytää jonkinlainen kompromissi vihollisen kanssa ja siten välttää ylimääräisiä kuolonuhreja pitkittyneessä terrorismivastaisessa operaatiossa.

Siirrytään puolen vuoden taakse. Elokuun veristen taisteluiden tulokset olivat järkyttäviä: silloin melkein päivittäin kuulimme kymmenien sotilaiden menetyksistä. Tämän älyttömyyden lopetettavaksi valtiomiehet päätyivät pitämään Minskin rauhanneuvottelut syyskuussa muutaman otteen, joiden seurauksena oli kohtuullinen rauhoittuminen rintamalla. Kuitenkin lokakuussa alkoivat inhottavat kaupunkien pommitukset, joissa päivittäin uutisoitiin siviilien uhreista: tapettuja ja kymmeniä haavoittuneita. Siihen aikaan Ukrainan ja kapinallisjohtajien pitämien alueiden välinen raja oli epämääräinen ja tärkeimmät sotilaalliset toimenpiteet kohdistuivat strategisesti tärkeihin asemiin, kuten Donetskin lentokentälle, Donetskin ja Luhanskin kaupunkeja yhdistävällä tiellä sijaitsevaan Debaltseveeseen ja Luhanskin asukkaille sähköä tuottavaan hiilivoimalaan (joka operoi pikkukaupungissa nimeltään Shchastia). Venäjän jatkuvasta sotilaallisesta avustuksesta separatisteille löytyi paljon todisteita, vaikka Venäjän valtiomiehet jyrkästi kiistivät oman osuutensa tässä konfliktissa. Länsimaiden tuomitseva reaktio ilmestyi pakotteiden ja öljyn hinnan laskemisen lanseeraamisella, josta syvästi korruptoitunut ja fossiilien vientiin perustuva Venäjän talous selvästi oli kärsinyt. Seurauksena Venäjästä tuli hylkiövaltio ja oman valuutan arvo tippui merkittävästi alaspäin.

Kurja taloudellinen tila sekä ulkopoliittinen epävakaus ja kansainvälinen isolaatio jouduttivat Vladimir Putinia istumaan saman neuvottelupöydän ääreen Saksan, Ranskan ja Ukrainan johtajien kanssa 11. helmikuuta. Melkein vuorokauden kestävien keskustelujen loppupäätöksenä tuli jo pitkään odoteltu rauhansopimus. Joidenkin ”asiantuntijoiden” mielestä allekirjoitetussa yhteisymmärryksessä Venäjä voitti enemmän kuin hävisi juuri sen takia, että Putinin kutsumat separatistijohtajat Zakharchenko ja Plotnitski osallistuivat kontaktiryhmän kokoontumiseen. Ukrainassa ja länsimaissa tunnistamattomien ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen” edustajien läsnäolo Minskissä olihan toki Putinin melkoinen suoritus verrattuna edelliseen kohtaamiseen viime syksynä. Toisaalta Venäjän diktaattori on taas tahattomasti vakuuttanut sivistyneelle maailmalle tukevansa Itä-Ukrainaan keinotekoisesti synnytettyä aseellista ponnistelua hylkäämällä päästää rauhanturvaajia Ukrainan ja Venäjän välille rajalle. Tästä riipumatta viime keskiviikkona presidentti Poroshenko on ehdottanut Etyjin tarkkailijoiden lisäksi rauhanturvaajia EU:lta ja YK:lta. Ulkomaalaiset rauhanturvaajien tarkoitus olisi tarkkailu tulitauon noudattamista demilitarisoidulla linjalla sekä Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla. Tämä ehdotus tuntui järkevältä Venäjän joukkojen lisääntymistä Mariupolin ja Belgorodin läheisyydessä huomioon ottaen. Molemmat Venäjän edustajat YK-lähettiläs Tšurkin ja Venäjän duuman puhemies Naryshkin väittävät mahdollista YK-rauhanturvaajien ilmaantumista Itä-Ukrainassa heikentävän Minskin tulitaukosopimuksia. 

Kapinallisten alueiden epämääräisestä statuksesta huolimatta Minsk.2-sopimus on tuottanut 3 elintärkeätä saavutusta, nimittäin:

– asuinalueisiin tähtäävien raketti-iskujen keskeyttäminen ja siten ATO-alueen siviilien palautus normaaliin elämään (mieleen tulee tuorein separatistien tekemä hurja ammunta Kramatorskissa, jossa kuoli yli 10 syytöntä henkilöä);

– raskaiden aseiden (panssarivaunuja, sekä kevyttä tykistöä että Grad- ja Smerch-tyypillisiä raketinheittimiä) vetämistä viidenkymmenen kilometrin päähän kahteen suuntaan;

– kymmenien vankien vaihto molemmalta osapuolelta.

Täytyä myös sanoa, että Ukrainan armeijan vetäytyminen Debaltsevesta oli todellakin estämätön kunhan sen ympärille on muodostunut aikamoinen piiritys, niin sanotusti motti, joten uhka mahdollisesta kovasta ammunnasta viime elokuussa sattuneen Ilovaiskin tragedian kaltaiseksi olihan toki realistinen. Kauheata vahinkoa välttäen 6 tai muiden tietojen mukaan edes yli 10 sotilasta silti oli tapettu melkein vuorokauden kestävän vetäytymisen aikana. On toki pelottavaa edes kuvitella kuinka paljon kuolonuhreja olisi voinut sattua alkuperäisesti siihen mottiin jääneille tuhansille sotilaille, mikäli Petro Poroshenko ei henkilökohtaisesti pantaisi vauhtia noille vanhoille äijille sotilaspäälliköille johtamassaan vetäytymisoperaatiossaan 18. helmikuuta.  

 

Putin edelleen pyrkii suojelemaan “venäläisiä” Ukrainassa ja Baltian-maissa

24 Apr

 Image

Olen äsken katsonut Yleisvenäläisen KansallisRintamaan (Общероссийский Народный Фронт) järjestämä mediatapahtumaa, jossa Venäjän erilaisia alueita edustavat netti- ja sanomalehtien toimittajat kyselivät Putinia erilaisia kysymyksiä. Mieleeni jäi eräältä Rostov-na-Donu alueella työskentelevältä medianaiselta, joka valitti, että Ukrainan rajan läheisyydessä asuskelevat venäläiset katsovat Ukrainan valtion TV-kanavia ja edes 3 “bEnderläistä” kanavaa (onpas hyvä kattaus länsiukrainalaisilla kanavilla siellä itäukrainalaisen Luhanskin kohdassa :).

Minulle, parasta aikaa Ukrainassa asuvalle, pelottavin asia tuossa “mediakokoontumisessa” oli kuulla muutamalta “toimittajalta” pyyntöjä suojella venäläisiä/venäjänkielisiä taas Ukrainassa ja Baltian maissa. Tuntuu siitä, että Putinin ilmaisema viikko sitten Geneven kokouksen aikana poliittinen linja (venäläisten “suojelu” ulkomailla) nyt tulee valloittamaan peruskansalaistenkin aivot paikallislehtien kautta ympäri Venäjän maata (Rostovissa, Orelissa, Volgogradisaa).

Stakes over Crimea seem to get bigger than assumed before

8 Mar
Lavrov and Kerry

During the last few days turmoil around Crimea has left Ukraine’s domestic orbit and became a key object of dispute among world higher politicians. Acquired by Ukraine in the early 1950s Crimean peninsula has turned out to be a slow-ticking time bomb for a young Ukrainian state in the 21st century. Fierce battles of the Second World War held in numerous spots of Crimea turned it from a peaceful region of coastal resorts and vast vineyard of inland terrains to a model land of Soviet postwar ideology remaining strong enough up to the present day.

In contrast to an evenly inhabited by ethnic groups of Russians, Tatars and Ukrainians peninsula in a pre-war time of early 40s, Autonomous Republic of Crimea accounted for 5 times bigger population (around 2.2 million) just after the collapse of Soviet Union in 1991. As a part of its glorious past this region of Ukraine has inherited operational fleet in Sevastopol as well as scattered all over the peninsula military bases governed by the Ministry of Defense of Russian Federation. Therefore active patrolling local Ukrainian military bases by invasive Russian troops for the last 10 days was not considered as an aggressive occupation by most of Crimean inhabitants. It became rather a big surprise gradually turning into a deep anxiety about their nearest future.

The worries of Crimean people in particular and all Ukrainians in general are understandable. Even relatively harmless presence of Russian troops made highest Washington officials be constantly in touch with their Moscow colleagues as well as other world leaders. The U.S. president Barak Obama took a firm stand on Thursday by criticizing Russia’s intervention in Crimea in a speech given in the White House. He also pointed out a global scale of Ukraine’s conflict by calling it a “threat to international peace and security.” The Russian president Vladimir Putin’s reaction came out a day later in a phone call with Obama: “Russia cannot ignore calls for help and it acts accordingly, in full compliance with international law.” 

Firm concerns expressed by American president lined up in accordance with previous statements of high European politicians including German chancellor Angela Merkel saying Putin has detached from the current reality. Taking into account political engagement of West and East in ongoing civil war in Syria and nuclear programme of Iran the international importance of Crimean conflict automatically grew bigger beyond previous boundaries. Barak Obama even called this conflict the “worst crisis in U.S.-Russian relations since the end of the Cold War”. So a question occurs: what level of magnitude the conflict is going to reach, in case one of the opposing sides loses its temper and makes the first shot?

Another mind bothering issue appears to be extremely nonproductive negotiations between world leaders over Crimean situation. Long phone conversations between Putin and Obama as well as personal meetings with EU representatives do not only reduce tensions, but on the contrary lead to a broader confrontation. The self-proclaimed Crimean government’s decision on referendum for joining Russia was met as an acute violation of international law by president administration of the United States. Unprecedentedly hasty aspirations of Putin’s backed separatists to cut ties with official Kyiv resulted in Obama’s ordering economic sanctions, visa bans and asset freezes addressing those responsible for stirring the political climate in Ukraine. What a huge disappointment followed next day on Friday, when Russian foreign affairs minister Sergey Lavrov aggressively stated with an uncovered menace that such measures would hit America as a boomerang eventually.

We also have to keep in mind that current instability in Eastern Europe is a good occasion for both American and Russian governments to withdraw their own citizens’ attention from financial and social problems and strengthen their national prestige by using Ukraine’s road map. The evidence of trying to keep the region unstable is the fact of Russian invaders refusing OSCE representatives to cross the border for making some sort of international assessment of the conflict in spite of recent Moscow-issued permits to do so. It seems like both major counterparts of the conflict are decisively waiting for the moment of anyone from minor players (regularly soldiers, so called “self-defense troops” or even some civil persons) will get shot/injured/kidnapped in order to build up a confrontation even further.  

Moscow officials still do not recognize Kyiv authorities as legitimate and even dare to ridicule EU advices to sit down for a discussion with them. This fact together with unprecedented disregard of Budapest memorandum on Ukraine’s integrity from year 1994 and first movements of Russian troops up north from Crimea show apparent eagerness of Moscow for further control over continental Ukraine. Today’s statement of American chief general Martin Dempsey regarding readiness of U.S. military to back up their NATO allies in case of Ukraine’s unrest growing bigger unfortunately lays down a solid pathway for conflict enlargement and turning it into an actual war.