Tag Archives: Venäjä

Ukrainassa on Rauha

24 Feb

Dove flying

Tämä yksinkertainen lausunto on ollut jo kuukausia miljoonien ukrainalaisten pitkäjänteinen tavoite, myös minunkin. Kyllä, tulitauko ei pitänyt jossain kohdissa kuuluisimmassa niistä Debaltsevessa, kyllä Venäjän armeijan joukot lisääntyvät vähitellen Rostovin alueella ja Belgorodin läheisyydessä, kyllä separatistien pitämällä alueella on sotilasjoukkojen voimakasta keskittymistä ukrainalaista Mariupolia kohtaan. Mutta. Ukrainassa tällä hetkellä on rauha. Piste. Poikkeustilaa lähestyvässä tilanteessa (monet kutsuvat sitä hybridisodaksi) oli tavattoman tärkeätä jossain vaiheessa löytää jonkinlainen kompromissi vihollisen kanssa ja siten välttää ylimääräisiä kuolonuhreja pitkittyneessä terrorismivastaisessa operaatiossa.

Siirrytään puolen vuoden taakse. Elokuun veristen taisteluiden tulokset olivat järkyttäviä: silloin melkein päivittäin kuulimme kymmenien sotilaiden menetyksistä. Tämän älyttömyyden lopetettavaksi valtiomiehet päätyivät pitämään Minskin rauhanneuvottelut syyskuussa muutaman otteen, joiden seurauksena oli kohtuullinen rauhoittuminen rintamalla. Kuitenkin lokakuussa alkoivat inhottavat kaupunkien pommitukset, joissa päivittäin uutisoitiin siviilien uhreista: tapettuja ja kymmeniä haavoittuneita. Siihen aikaan Ukrainan ja kapinallisjohtajien pitämien alueiden välinen raja oli epämääräinen ja tärkeimmät sotilaalliset toimenpiteet kohdistuivat strategisesti tärkeihin asemiin, kuten Donetskin lentokentälle, Donetskin ja Luhanskin kaupunkeja yhdistävällä tiellä sijaitsevaan Debaltseveeseen ja Luhanskin asukkaille sähköä tuottavaan hiilivoimalaan (joka operoi pikkukaupungissa nimeltään Shchastia). Venäjän jatkuvasta sotilaallisesta avustuksesta separatisteille löytyi paljon todisteita, vaikka Venäjän valtiomiehet jyrkästi kiistivät oman osuutensa tässä konfliktissa. Länsimaiden tuomitseva reaktio ilmestyi pakotteiden ja öljyn hinnan laskemisen lanseeraamisella, josta syvästi korruptoitunut ja fossiilien vientiin perustuva Venäjän talous selvästi oli kärsinyt. Seurauksena Venäjästä tuli hylkiövaltio ja oman valuutan arvo tippui merkittävästi alaspäin.

Kurja taloudellinen tila sekä ulkopoliittinen epävakaus ja kansainvälinen isolaatio jouduttivat Vladimir Putinia istumaan saman neuvottelupöydän ääreen Saksan, Ranskan ja Ukrainan johtajien kanssa 11. helmikuuta. Melkein vuorokauden kestävien keskustelujen loppupäätöksenä tuli jo pitkään odoteltu rauhansopimus. Joidenkin ”asiantuntijoiden” mielestä allekirjoitetussa yhteisymmärryksessä Venäjä voitti enemmän kuin hävisi juuri sen takia, että Putinin kutsumat separatistijohtajat Zakharchenko ja Plotnitski osallistuivat kontaktiryhmän kokoontumiseen. Ukrainassa ja länsimaissa tunnistamattomien ”Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen” edustajien läsnäolo Minskissä olihan toki Putinin melkoinen suoritus verrattuna edelliseen kohtaamiseen viime syksynä. Toisaalta Venäjän diktaattori on taas tahattomasti vakuuttanut sivistyneelle maailmalle tukevansa Itä-Ukrainaan keinotekoisesti synnytettyä aseellista ponnistelua hylkäämällä päästää rauhanturvaajia Ukrainan ja Venäjän välille rajalle. Tästä riipumatta viime keskiviikkona presidentti Poroshenko on ehdottanut Etyjin tarkkailijoiden lisäksi rauhanturvaajia EU:lta ja YK:lta. Ulkomaalaiset rauhanturvaajien tarkoitus olisi tarkkailu tulitauon noudattamista demilitarisoidulla linjalla sekä Ukrainan ja Venäjän välisellä rajalla. Tämä ehdotus tuntui järkevältä Venäjän joukkojen lisääntymistä Mariupolin ja Belgorodin läheisyydessä huomioon ottaen. Molemmat Venäjän edustajat YK-lähettiläs Tšurkin ja Venäjän duuman puhemies Naryshkin väittävät mahdollista YK-rauhanturvaajien ilmaantumista Itä-Ukrainassa heikentävän Minskin tulitaukosopimuksia. 

Kapinallisten alueiden epämääräisestä statuksesta huolimatta Minsk.2-sopimus on tuottanut 3 elintärkeätä saavutusta, nimittäin:

– asuinalueisiin tähtäävien raketti-iskujen keskeyttäminen ja siten ATO-alueen siviilien palautus normaaliin elämään (mieleen tulee tuorein separatistien tekemä hurja ammunta Kramatorskissa, jossa kuoli yli 10 syytöntä henkilöä);

– raskaiden aseiden (panssarivaunuja, sekä kevyttä tykistöä että Grad- ja Smerch-tyypillisiä raketinheittimiä) vetämistä viidenkymmenen kilometrin päähän kahteen suuntaan;

– kymmenien vankien vaihto molemmalta osapuolelta.

Täytyä myös sanoa, että Ukrainan armeijan vetäytyminen Debaltsevesta oli todellakin estämätön kunhan sen ympärille on muodostunut aikamoinen piiritys, niin sanotusti motti, joten uhka mahdollisesta kovasta ammunnasta viime elokuussa sattuneen Ilovaiskin tragedian kaltaiseksi olihan toki realistinen. Kauheata vahinkoa välttäen 6 tai muiden tietojen mukaan edes yli 10 sotilasta silti oli tapettu melkein vuorokauden kestävän vetäytymisen aikana. On toki pelottavaa edes kuvitella kuinka paljon kuolonuhreja olisi voinut sattua alkuperäisesti siihen mottiin jääneille tuhansille sotilaille, mikäli Petro Poroshenko ei henkilökohtaisesti pantaisi vauhtia noille vanhoille äijille sotilaspäälliköille johtamassaan vetäytymisoperaatiossaan 18. helmikuuta.  

 

Huuto venäläiseltä sukulaiselta/Крики від російського родича

28 Jan

11

Tänään sain kuultua isoäitini kaukaiselta venäläiseltä sukulaiselta ainoastaan tavallista kirousta ilman taloudellisia uutisia, pankkien sulkemisesta puhumattakaan (http://www.talouselama.fi/uutiset/raju%20arvio%20venajalla%20alkaa%20kaatua%20pankkeja/a2289309?utm_source=emaileri&utm_medium=Email). Mieleeni jäi syytökset Ukrainan armeijan vastuusta Mariupolin pommituksessa, että Ukrainan maata ei koskaan ollut olemassa ja muutakin “kivaa” meistä, “hohlyista (хохли)” (venäläisten haukkunimi ukrainalaisille). Olettaisin, että monia venäläisiä ei kovin paljon kiinnosta oman valtion taloudellinen nykyinen ja tuleva tila, vaan se kuinka paljon “totuutta” historiasta ja ajankohtaisista tapahtumista he ovat välittäneet Ukrainassa asuville omaisille, tutuille jne.

Сьогодні мені довелось почути від далекої бабусиної родички з Росії одні лайливі слова без згадування економічних новин, як то наприклад загроза закриття рос банків. В голові запам’ятались крики про причетність української армії в нещодавному обстрілі Маріуполя, що такої країни як Україна ніколи і не існувало, і всякого такого “приємного” про нас, “хохлів”. Я передбачаю, що багатьох росіян не дуже то і цікавить теперішня і майбутня економічна ситуації власної держави, лише те, як багато “правди” про історію і сучасні події вони передадуть в Україні проживаючим родичам, знайомим і т.д. 

Zelenopillian tragediassa menehtyneitä kunnioittaen

22 Aug

Зеленопілля

    Illalla Helsingin keskustaan on vyörynyt paljon väkeä, syynä on kerran vuodessa järjestämä Taiteiden Yö tapahtuma. Ympärillämme on ollut runsaasti katsottavaa, ihailtava ja huomiota herättävää. Hallitsevassa riemukkaassa ilmapiirissä minulle tulee kuitenkin haikea mieli yli kuukauden sitten Itä-Ukrainassa sattunutta joukkosurmaa muistaen. 

    Ukrainassa on tapana toimittaa muistopalvelus (panihida) tai ainakin käydä kuolleen ihmisen haudalla neljäntenäkymmenentenä päivänä kuolemasta. Tasan 40 päivää sitten Luhanskin lähiympäristöllä sijaitsevassa Zelenopilliassa (Зеленопілля – ukr.) tapahtui varsinainen tragedia.  Varhaisaamulla Ukrainan armeijan prikaateihin #24 ja 79 kuuluneet sotilaat olivat joutuneet venäjänmielisten separatistien käyttämien ilmatorjuntaohjusten ammuskelukohteeksi (järjestelmä GRAD), joista yli 70 oli tapettu välittömästi ja monet kymmenet jäivät vakavasti loukkaantuneiksi. Tämän tragedian kauhistusta korotti vastaavien upseerien törkeän välinpitämätön asenne henkiin jääneitä sotilaita kohtaan, joiden fyysisen ja henkisen parantamisen edistymiseen ei ollut tarjottu riittävää tukea valtiolta. Jopa puhumatta raketeilla räjähtäneiden ihmisruumiisten osien DNA-testin selvitysten puutteesta ja kaikkien tässä joukkoteurastuksessa menehtyneiden Ukrainan sankareiden sukulaisten tiedottamisesta ja avustuksesta. On ahdistavaa lukea haastattelua, jossa tuosta ‘helvetistä’ selviytyneen mukaan, hänen taistelukaverinsa ovat saaneet turhaan surmansa riskitilanteessa, jonka oli hyvin mahdollista estää, mikäli ylemmältä sotilasjohdolta olisi tulleet oikeat ohjeet.

     Sotilaan seuraava lausuntoa olisi melkein voinut pitää Kremlin hävyttömänä valheena, tahallisena propagandana aivopestyille kansalaisille negatiivisen mielikuvan Ukrainan nykyjohdosta luomiseksi. Olisi voinut, ellei olisi kertynyt muita vinkkejä ja ilmoituksia yksittäisten sotilaskomentajien mahdollisesta maanpetoksesta ja yllättävän äkillisestä rikastumisesta. Valitettava mutta realistinen totuus on se, että kotimaani puolustusvoimissa ovat tähän asti pysyneet suoraan sanoen rikolliset tyypit, jotka käyttävät omaa virkavaltaa pelottomasti hyväkseen. Monet niistä sotilaista, jotka ovat joutuneet pirun tarkasti osuneeseen raketti- tai pommiammuskeluun, alkoivat epäilemään muun muassa heidän armeijan ylijohtonsa myyvän sotilasyksikön sijaintitietoa viholliselle osapuolelle. On vaikeaa löytää muuta selitystä kuin tahallista pettämistä useammassa tapauksessa annetuille väärille käskyille (tai päinvastoin: toimettomuuteen ja seurauksena vihollisen hyökkäykselle altistumiseen johtaville komennoille) sotilasyksikön leiriytymisen, etenemisen tai riittävän asevarustuksen järjestämisen yhteydessä. Ainoana vaihtoehtona lienee sulautuneet yhteen ammattilaisten komentajien epäpätevyys ja vastaavan kokemuksen puutteesta johtuva vuorovaikutuskyvyttömyys huonon tuurin kanssa, eli seikat, joita ei voi sallia myöskään sotatilanteessa. 

     Toivossa on hyvä elää. Viime viikolla parlamentin hyväksymä laki kirjaimellisesti ‘Ukrainan vallan puhdistamisesta’ (lakisäädös #4359) antaa toiveita syvästi korruptoituneiden ja omia taloudellisia etujaan ajavien virkamiesten karsinnalle. Merkittävän myönteisen muutoksen piirteeksi osoittautuivat Presidentti Poroshenkon pitämät kokoukset vapaaehtoisjärjestöjen kanssa puolustusvoimien ykkösprioriteetissa olevien tarpeiden tyydyttämistä koskien. Nämä valtiojohdon pyrkimykset viittaavat entistä tehokkaamman yhteistyön lanseeraamiseen ja omien arvokkaiden puolustusresurssien säilyttämiseen Zelenopillian kaltaisen tragedian välttämiseksi.

Putin edelleen pyrkii suojelemaan “venäläisiä” Ukrainassa ja Baltian-maissa

24 Apr

 Image

Olen äsken katsonut Yleisvenäläisen KansallisRintamaan (Общероссийский Народный Фронт) järjestämä mediatapahtumaa, jossa Venäjän erilaisia alueita edustavat netti- ja sanomalehtien toimittajat kyselivät Putinia erilaisia kysymyksiä. Mieleeni jäi eräältä Rostov-na-Donu alueella työskentelevältä medianaiselta, joka valitti, että Ukrainan rajan läheisyydessä asuskelevat venäläiset katsovat Ukrainan valtion TV-kanavia ja edes 3 “bEnderläistä” kanavaa (onpas hyvä kattaus länsiukrainalaisilla kanavilla siellä itäukrainalaisen Luhanskin kohdassa :).

Minulle, parasta aikaa Ukrainassa asuvalle, pelottavin asia tuossa “mediakokoontumisessa” oli kuulla muutamalta “toimittajalta” pyyntöjä suojella venäläisiä/venäjänkielisiä taas Ukrainassa ja Baltian maissa. Tuntuu siitä, että Putinin ilmaisema viikko sitten Geneven kokouksen aikana poliittinen linja (venäläisten “suojelu” ulkomailla) nyt tulee valloittamaan peruskansalaistenkin aivot paikallislehtien kautta ympäri Venäjän maata (Rostovissa, Orelissa, Volgogradisaa).